maanantai 14. syyskuuta 2015

Monday toughts


Miksi en ymmärrä?

Miksi mä en osaa, vaikka tuntuu että muille tuo asia on aivan selkee?

Välillä tuntuu, että oon hukassa.. 

Kaikki tietää mitä heistä tulee isona mut miksi mä en tiedä, onko mussa jotain vikaa?

Muilla on uusimmat niket, oma koira ja parisuhde, oma kämppä ja työkin löytyy, mutta miks mulla ei ole? Oonko aivan epäonnistunut?

Okei nyt olen epäonnistujan+lisäksi säälittävä, itsesäälissä rupevä siis douple bad, säälittävän epäonnistunut...

Vai oisinko sittenkin

Uusien asioiden äärellä, koulussa juuri siksi, että oppisin uutta. Opin pikku hiljaa ja teen omia oivalluksia joka tunti.
Välillä väsyttää ja se on okei.. Ei aina voi jaksaa, eikä tarvikkaan.

Hukkumisesta, onneksi olen entinen vesipeto ja sukeltaminen on intohimoni, sekä maalla sitten reittiopas on ladattuna puhelimeen jos suuntavaisto ei pelaa. Minulla löytyy myös maailman paras tukiverkosto aivan yhden puhelinsoiton päästä, joten uskon että kaikki pienet suuret ongelmat ovat hoidettavissa. Ja uni,lepo tai kuppi kuumaa kahvia, sekös jos mikä helpottaa.

Olisiko niin, että tulevaisuus on mulle vielä suuri mysteeri, mutta ottaisinkin sen vastaan mahdollisuutena. Mahdollisuutena tehdä ihan mitä haluan, mitä ehkä tulevaisuudessa haluan, jos en sitä vielä tiedä.

On mullakin asunto, vaikka vankilahuoneelta näyttääkin. Mutta hey camoon asuntoni kuitenkin löytyy aivan Helsingin ytimen lähettyviltä ja vieläpä aivan huippu asuntolakavereiden kanssa. Ja mulla on iso ikkuna.
Ja aamukahvitkin keitetään heti herättyäni, ei tarvitse kuin alakertaan kävellä.
Okei se mies on vielä tuntematon prinssi tuolla jossain hipsterpyörän päällä polkeva herra, mutta hey sprinterhän on nyt kuuminta huutoa, joten ehkä minulla onkin vielä toivoa..käyttäjä vaan puuttuu,mutta sekin on korjattavissa..

Töitä? no siksi olen koulussa, jotta tulevaisuudessa mulla sitten olisi niitä töitä ja vieläpä sellaisia töitä joita rakastan tehdä. Töitä kerkeän tehdä kuulkaas vielä monen monta vuotta,varmasti niin paljon kuin sielusietää !

Maanantai iltaisia ajatuksia päätin tulla teille purkamaan ja itseasiassa helpotti ihmeesti.
Joten siis hymyä huuleen ja huomiseen, sillä tiistaihan on tunnetusti toivoa täynnä :)
Mulla on huomenna elämäni ensimmäinen PT tapaaminen ja vähän kieltämättä jännittää, mutta kuitenkin sellainen positiivinen jännitys. Huomenna mulla on myös suunnitelmissa nähdä mun hyvää ystävää, sekä aamusta tietty heti kouluun ja salille. Nyt kuitenkin see you

2 kommenttia:

  1. Kivasti kirjotit:) Ei hätää, mä en vieläkään tiiä mikä musta tulee isona ja oon jo 25 :D Ei sitä aina tarvi tietääkkään. Päivä kerrallaan :) Ja hei vitsit että ois ihana saada oma PT niin varmasti treenaaminenki ois vähä erilaista.. Sais vähä enemmän boostia siihen treeniin ku joku tsemppais vieressä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos erittäin paljon ! Kyseinen kommentti helpotti oloa, joten kiitos erittäin paljon siitäkin :)
      No mut hei 9kk päästä täällä ilmottautuu yks pt ( ainakin jos mitään elämää suurempia mutkia tule matkaan) niin muhun saa silloin ottaa yhteyttä ehdottomasti :D

      Ja oma kokemus tuosta kerrasta oli hyvin positiivinen. Sain vähän liikkeitä omaan liikepankkiini ja sarjat tuli tehtyä täysillä loppuun ja olkapäät kiitti kyllä treenin jälkeen. Parin viikon päästä mulla on mun toinen tapaaminen ja vuorossa jalat.. OU NOU mutta eiköhän siitäkin selvitä :D

      Poista