maanantai 24. heinäkuuta 2017

Loppuuko onnellisuus kun sen sanoo ääneen?



Tää vuosi on vähän päälle puolessa välissä ja tässä on kerinnyt tapahtua yhtä jos toista.
Päällimmäisenä on ne kaikkein iloisimmat ja surullisimmat asiast, kuten kouluun pääsy, synttärit, mökkeily, wappulounaat, BALIN REISSU, ystävät, hyvät vibat, yökyläilyt, leffaillat, extempore reissut mutta sitten taas hautajaiset, surulliset uutiset, järkyttävät tapahtumat ja sellainen haikeus maailman pahuuteen.

Miten tämä vuosi eroaa viime vuodesta on se että tunnen olevani onnellisempi kuin pitkään aikaan♥ mutta samalla on tapahtunut mitä surullisempia asioita. Elämä menee ylös alas ja tunteet siinä samalla.

Tykkään että tapahtuu vaihtelua, mutta sitten taas toisaalta toivoo ettei mitään kamalaa tapahtuisi. Koko ajan on jotenkin sellaisen tunnekuohun valtaamaana...en täysin osaa selittää oloani.

Välillä "pelkään" myöntää olevani onnellinen, koska sitten tuntuu että se onnellisuus loppuu. Jotain vielä kamalampaa tapahtuu tai jään ja jämähdän paikoilleni.

Oon nyt kuitenkin päättänyt tarttua tilaisuuksiin, tehdä niitä ja heittäytyä menemään. Aijon nauttia kaikista pienistä iloita ja asioista. Aijon mennä festareille, laulaa, tanssia ja fiilistellä koko sieluni kyllyydestä, aijon opiskella parhaalla mahdollisella tavalla ja aion olla avoin uusia ja vanhoja tuttuja kohtaan. Aijon kokeilla omia rajojani, tehdä asioita jotka tuntuu hyvältä just siinä hetkessä. Itken jos itketyttää ja nauran kun naurattaa. En tyydy mihinkään vaan uskallat tavotella kaikkea tavottelemisen arvoista.
Treenaan kovaa, mutta muistan myös levätä kun on sen aika, keitän pannullisen kahvia ja jaan sen tärkeiden ihmisten kanssa. Vältän turhaa stressiä ja pyrin keskustelemaan, avaamaan mun suun ja puhua asioista jotta olo helpottaa jos se on raskas.

Tälläisiä rehellisiä fiiliksiä atm...

Tämä asia on kiertäny mun mielessä jo reilun kuukauden päivät ja olen monesti meinannut jo julkaista jotain kuten esim muutama viikko sitten...

"Viime viikko tuntui ihan epätodelliselta ja tuntuu että se epätodellisuus jatkuu edelleen. Ihania ihmisiä ympärillä, iltauinteja ja paljon paljon ajatuksia. Mua on ennen aina pelottanut myöntää että oon onnellinen koska silloi pelkään että se hyvä olo katoaa. Mutta fakta on se että välillä ollaan pilvilinnoissa kuitenkin jalat maassa ja välillä siellä vettä täynnä olevassa ojassa. Tavallaan pelottaa vieläkin mutta haluan uskaltaa myöntää että nyt mä olen onnellinen ♥"

Nyt tuntu että rohkenen ja täsä tämä nyt on ...all out 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti